Hevosen madotus – milloin hevonen kannattaa madottaa?

Hevosen madotus kuuluu edelleen tärkeäksi osaksi hevosen terveydenhuoltoa, mutta sen toteutustapa on muuttunut merkittävästi viime vuosien aikana. Aiemmin hevoset madotettiin usein useita kertoja vuodessa ennalta määrätyn aikataulun mukaan. Nykyisin tavoitteena on kuitenkin kohdennettu loistorjunta, jossa madotuspäätökset perustuvat hevosen yksilölliseen tilanteeseen ja mahdollisuuksien mukaan lantanäytteisiin.

Näin voidaan vähentää turhaa lääkkeiden käyttöä, hidastaa loislääkkeiden resistenssin kehittymistä ja huolehtia hevosen hyvinvoinnista mahdollisimman tehokkaasti.

Miksi hevonen madotetaan?

Hevosen sisäloiset ovat luonnollinen osa hevosen elinympäristöä, mutta suurina määrinä ne voivat aiheuttaa merkittäviä terveysongelmia.

Sisäloiset voivat aiheuttaa esimerkiksi:

• laihtumista
• heikentynyttä suorituskykyä
• ähkyä
• ripulia
• karvapeitteen huononemista
• nuorilla hevosilla kasvun hidastumista

Kaikki hevoset eivät kuitenkaan kanna loisia samalla tavalla. Osa aikuisista hevosista erittää hyvin vähän loismunia, jolloin säännöllinen madottaminen ei välttämättä tuo lisähyötyä.

Siksi nykyinen loistorjunta perustuu yhä enemmän yksilölliseen arviointiin.

Milloin hevonen kannattaa madottaa?

Madotuksen tarve kannattaa arvioida yhdessä eläinlääkärin kanssa.

Useimmiten päätös perustuu lantanäytteeseen, jonka avulla voidaan arvioida loismunien määrä ja selvittää, tarvitseeko hevonen lääkitystä.

Joissakin tilanteissa madotus tehdään kuitenkin ilman lantanäytettä, esimerkiksi:

• varsoille ja nuorille hevosille
• tietyissä heisimatotilanteissa
• uuden hevosen saapuessa talliin
• eläinlääkärin suosituksesta
• silloin, kun tallin loistilanne sitä edellyttää

Jokainen talli on erilainen, eikä kaikille hevosille ole olemassa yhtä oikeaa madotusohjelmaa.

Lantanäytteet ovat nykyaikaisen loistorjunnan perusta

Lantanäytteiden avulla voidaan kohdentaa lääkitys niille hevosille, jotka sitä todella tarvitsevat.

Tällä on useita hyötyjä:

• vältetään turhia lääkityksiä
• hidastetaan loislääkkeiden resistenssin kehittymistä
• säästetään kustannuksissa
• vähennetään lääkkeiden tarpeetonta käyttöä
• voidaan seurata tallin loistilannetta pitkällä aikavälillä

Kohdennettu loistorjunta hyödyttää sekä yksittäistä hevosta että koko tallin terveyttä.

Yleisimmät madotuslääkkeiden vaikuttavat aineet

Markkinoilla on useita eri vaikuttavia aineita, jotka tehoavat eri loislajeihin. Lääkkeen valintaan vaikuttaa aina se, mitä loisia halutaan torjua ja millainen tallin loistilanne on.

Yleisimpiä vaikuttavia aineita ovat:

• Ivermektiini – tehoaa pieniin strongyluihin, suuriin strongyluihin ja suolinkaisiin. Yksi yleisimmin käytetyistä aineista.
• Moksidektiini – tehoaa useisiin loislajeihin, kuten pieniin strongyluihin. Sillä on pidempi vaikutusaika kuin ivermektiinillä.
• Pyranteeli – tehoaa suolinkaisiin ja pieniin strongyluihin. Käytetään usein varsoilla.
• Fenbendatsoli – tehoaa useisiin loislajeihin. Kuureina käytettynä voi tehoa myös tiettyihin resistenteihin loisiin.
• Pratsikvanteli – tehoaa erityisesti heisimatoon, johon useimmat muut aineet eivät tehoa.

Tässä on vain yleisluontoinen esittely. Mikään yksittäinen valmiste ei sovi kaikkiin tilanteisiin.

Sopiva lääke valitaan aina eläinlääkärin ohjauksessa ja mahdollisuuksien mukaan lantanäytteen perusteella. Lantanäyte kertoo, mitä loisia hevosella on, jolloin lääkitys voidaan kohdistaa juuri oikeaan loislajiin.

Samaa valmistetta ei myöskään kannata käyttää vuodesta toiseen ilman suunnitelmaa. Loisten kehittämä resistenssi on todellinen uhka, ja lääkkeen vaihtamisella voidaan hidastaa resistenssin kehittymistä tallissa.

Lääkeresistenssi on kasvava ongelma

Lääkeresistenssi tarkoittaa sitä, että loiset kehittävät kyvyn selviytyä lääkkeestä, jonka tulisi tappaa ne. Kun loiset altistuvat toistuvasti samalle vaikuttavalle aineelle, niistä kehittyy vähitellen vastustuskykyisiä.

Tämä on yksi hevoslääketieteen merkittävimmistä huolenaiheista. Pienillä strongyluilla on jo havaittu merkittävää resistenssiä useimpia yleisesti käytettyjä loislääkkeitä kohtaan, ja ongelma näyttää kasvavan.

Turha madottaminen lisää resistenssin riskiä suoraan. Jokainen kerta, kun hevonen madotetaan ilman todellista tarvetta, loiset altistuvat lääkkeelle. Tällöin heikoimmat loiset kuolevat, mutta vastustuskykyisimmät jäävät eloon ja lisääntyvät. Ajan myötä koko loispopulaatiosta tulee yhä vastustuskykyisempi.

Tästä syystä nykyaikainen loistorjunta perustuu kohdennettuun madotukseen: vain ne hevoset, jotka todella tarvitsevat lääkitystä, madotetaan, ja lääke valitaan lantanäytteen perusteella.

Kohdennettu madotus suojaa lääkkeiden tehoa tulevaisuudessa. Jokainen turhaan tehty madotus on askel kohti tilannetta, jossa lääkkeet eivät enää tehoa. Vastavuoroisesti jokainen madotus, josta selvitty ilman lääkitystä, säilyttää lääkkeiden tehoa pidemmälle tulevaisuuteen.

Tämä on syy, miksi lantanäytteisiin perustuva loistorjunta ei ole vain yhden hevosen asia, vaan koko tallin – ja koko hevosalan – pitkän aikavälin etu.

Tallihygienia vähentää loispainetta

Lääkitys yksin ei ratkaise loisongelmia. Yhtä tärkeää on vähentää hevosten altistusta loisille ympäristössä. Hyvällä tallihygienialla voidaan merkittävästi vähentää loisten leviämistä ja madotustarvetta.

Käytännön toimenpiteitä ovat esimerkiksi:

• Lantojen kerääminen laitumelta – lannasta loiset leviävät takaisin hevosiin. Säännöllinen lannan poisto on yksi tehokkaimmista tavoista vähentää loispainetta.
• Laidunkierto – laidunten vaihtaminen ja levätys vähentää loisten määrää. Loiset voivat säilyä elinkykyisinä laitumella pitkiäkin aikoja.
• Laidunten välttäminen ylilaidunnuksesta – liian tiheä laiduntaminen pakottaa hevoset syömään myös lannan läheisyydestä, mikä lisää tartuntariskiä.
• Uusien hevosten huomioiminen – uusi hevonen voi tuoda mukanaan loisia, joita tallissa ei aiemmin ole ollut. Uuden hevosen saapuessa kannattaa harkita lantanäytteen ottamista tai madotusta eläinlääkärin ohjeen mukaan ennen talliin liittymistä.
• Hyvä yleinen tallihygienia – siistit karsinat, puhtaat ruoki- ja juomapaikat sekä säännöllinen lannan poisto sisätiloissakin vähentävät loisten leviämistä.

Kun ympäristöstä huolehditaan, lääkityksen tarve vähenee ja lääkkeiden tehoa voidaan säilyttää pidempään.

Esimerkki hevosen vuosikellosta

Alla on yksinkertainen esimerkki siitä, miten hevosen madotus- ja terveyden seuranta voidaan jakaa vuodenajoille. Tämä on vain esimerkki – ei yleinen madotusohjelma.

Ajankohta	Toimenpide
Kevät	Tarvittaessa lantanäyte
Kesä	Seuranta
Syksy	Lantanäyte ja mahdollinen madotus
Talvi	Terveystietojen päivitys

Kyseessä on vain esimerkki, eikä se korvaa eläinlääkärin kanssa tehtävää yksilöllistä suunnitelmaa. Jokaisen tallin loistilanne on erilainen, ja madotusohjelma kannattaa laatia yhdessä eläinlääkärin kanssa.

Mitä madotuksesta kannattaa kirjata?

Madotuksen yhteydessä kannattaa kirjata ainakin:

• päivämäärä
• käytetty valmiste
• vaikuttava aine
• annostus
• hevosen arvioitu paino
• mahdolliset havainnot tai sivuvaikutukset

Kun kaikki tiedot löytyvät samasta paikasta, on myöhemmin helppo tarkistaa esimerkiksi millä valmisteella hevonen on viimeksi madotettu tai kuinka usein lääkityksiä on annettu.

Tiedoista on hyötyä myös eläinlääkärille, jos hevosen terveydentilaa joudutaan selvittämään myöhemmin.

Lue myös: Hevosen lääkityksen seuranta – mitä kannattaa kirjata ylös?

Muista myös kilpailusäännöt

Kilpahevosen kohdalla madotuksen ajankohta kannattaa suunnitella huolellisesti, sillä madotukseen liittyy kilpailukielto.

Kilpailukielto on olemassa siksi, että loislääkkeet voivat vaikuttaa hevosen aineenvaihduntaan ja vointiin hoidon jälkeisinä päivinä. Siksi kilpailusäännöissä on varoaika, jonka aikana hevosen ei katsota olevan kilpailukelpoinen.

Sääntö kannattaa aina tarkistaa Suomen Ratsastajainliiton ajantasaisista kilpailusäännöistä, sillä määräykset voivat muuttua.

Kilpailuja kiertävälle hevoselle madotukset kannattaa suunnitella hyvissä ajoin. Jos kilpailukalenteri on tiivis, madotukset kannattaa ajoittaa kilpailujen väliin tai kilpailukauden ulkopuolelle.

Equiniossa voit tarkistaa lääkityksiin ja dopingiin liittyviä kilpailukelpoisuustietoja suoraan sovelluksesta ennen kilpailuihin osallistumista. Näin voit varmistaa, että hevosen kilpailukelpoisuus on kunnossa.

Lue myös: Hevosen kuumeen ja rokotusten seuranta – milloin voi palata takaisin treeniin?

Kilpailetko hevosesi kanssa? Madotuksen lisäksi myös monet muut lääkitykset voivat vaikuttaa hevosen kilpailukelpoisuuteen. Lue oppaamme Hevosen lääkitys ja kilpailusäännöt – mitä jokaisen kilpailijan tulee tietää, jossa käymme läpi muun muassa kielletyt aineet, valvotut lääkkeet, toteamisajat (Detection Times), lääkityksen kirjaamisen sekä kilpailijan vastuut ennen kilpailuihin osallistumista.

Milloin kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin?

Madotuspäätökset ja lääkkeen valinta kuuluvat aina eläinlääkärille. Seuraavissa tilanteissa yhteydenotto eläinlääkäriin on erityisesti perusteltua:

• hevonen laihtuu jatkuvasti ilman selvää syytä
• toistuvat ähkyt ilman selvää syytä
• vaikea tai pitkittynyt ripuli
• lantanäyte osoittaa runsasta loiseritystä
• varsa oireilee tai sen kasvu on hidasta
• epäilet heisimatotartuntaa
• olet epävarma sopivasta lääkityksestä

Diagnoosi ja lääkityspäätös kuuluvat eläinlääkärille. Eläinlääkäri osaa arvioida hevosen yksilöllisen tilanteen, tallin loistilanteen ja kilpailukalenterin yhdessä ja suositella oikean lääkityksen oikeaan aikaan.

Hyvä kirjanpito helpottaa hevosen arkea

Rokotukset, kengitykset, raspaukset, madotukset, lääkitykset ja eläinlääkärikäynnit päätyvät helposti eri paikkoihin:

• puhelimen muistiinpanoihin
• paperikalenteriin
• WhatsApp-keskusteluihin
• sähköposteihin
• eläinlääkärin kuiteille

Kun tiedot ovat hajallaan, niiden löytäminen myöhemmin voi olla yllättävän hankalaa.

Yhteen paikkaan koottu terveyskirjanpito helpottaa sekä arjen suunnittelua että hevosen terveydentilan pitkäaikaista seurantaa.

Lue myös: Hevosen rokotuskalenteri – milloin rokotukset pitää uusia?

Lue myös: Hevosen kengitysmuistutukset – miksi säännöllinen kengitysrytmi on tärkeä?

Pidä kaikki terveystiedot yhdessä paikassa Equiniossa

Equinion terveyskirjan avulla voit kirjata kaikki hevosesi terveystoimenpiteet samaan paikkaan.

Sovelluksessa voit esimerkiksi:

• kirjata kaikki madotukset
• tallentaa käytetyn valmisteen, vaikuttavan aineen ja annoksen
• lisätä omia muistiinpanoja
• asettaa muistutuksia tulevista madotuksista ja muista terveystoimenpiteistä
• nähdä helposti, milloin seitsemän vuorokauden kilpailukielto on päättynyt madotuksen jälkeen

Lisäksi Equiniossa on lääkityksen ja dopingin tarkistustyökalut, joiden avulla voit tarkistaa lääkkeisiin liittyviä kilpailukelpoisuustietoja ennen kilpailuihin osallistumista.

Kun kaikki terveystiedot löytyvät yhdestä paikasta, hevosen hyvinvoinnin seuraaminen on helpompaa ja tärkeät tiedot ovat aina saatavilla silloin, kun niitä tarvitaan.

Lue myös: Digitaalinen hevosen päiväkirja – mitä kaikkea kannattaa seurata?

Lue myös: Equinio – sovellus hevosenomistajille ja talleille

Usein kysytyt kysymykset

Kuinka usein hevonen pitäisi madottaa?

Madotusväli riippuu hevosen yksilöllisestä tilanteesta, ja se kannattaa arvioida eläinlääkärin kanssa. Nykyisin suositellaan lantanäytteisiin perustuvaa kohdennettua loistorjuntaa, jossa madotetaan vain ne hevoset, jotka sitä tarvitsevat.

Mitä lantanäyte kertoo?

Lantanäyte kertoo, kuinka paljon hevonen erittää loismunia ja millaisia loisia siinä on. Sen avulla eläinlääkäri voi arvioida, tarvitseeko hevonen lääkitystä ja millaista. Lantanäyte ei kuitenkaan aina näytä kaikkea – esimerkiksi heisimato voi jäädä piiloon, koska se erittää munia vain jaksoittain.

Voiko hevosen madottaa ilman lantanäytettä?

Joissakin tilanteissa kyllä, esimerkiksi varsoille, uuden hevosen saapuessa talliin tai eläinlääkärin suosituksesta. Aikuisten hevosten kohdalla lantanäyte on kuitenkin ensisijainen työkalu, jonka perusteella madotustarve arvioidaan.

Miten loislääkkeiden resistenssi syntyy?

Resistenssi syntyy, kun loiset altistuvat toistuvasti samalle lääkeaineelle. Heikoimmat loiset kuolevat, mutta vastustuskykyisimmät jäävät eloon ja lisääntyvät. Ajan myötä loispopulaatiosta tulee vastustuskykyinen. Siksi turha madottaminen lisää resistenssin riskiä.

Mikä madotuslääke sopii hevoselle?

Sopiva lääke riippuu siitä, mitä loisia halutaan torjua. Lantanäytteen perusteella eläinlääkäri voi valita oikean vaikuttavan aineen. Samaa lääkettä ei kannata käyttää vuodesta toiseen ilman suunnitelmaa, sillä se voi lisätä resistenssin kehittymistä.

Kuinka kauan madotuksen jälkeen ei saa kilpailla?

Suomen Ratsastajainliiton kilpailusääntöjen mukaan hevonen ei saa osallistua kilpailuihin seitsemän (7) vuorokauden ajan madotuksen jälkeen. Tämä koskee kaikkia valmisteita. Tarkista aina voimassa olevat kilpailusäännöt lajiliitolta.

Pitävätkö kaikki hevoset madottaa säännöllisesti?

Ei välttämättä. Osa aikuisista hevosista erittää hyvin vähän loismunia, eikä heille säännöllinen madottaminen tuota lisähyötyä. Lantanäytteiden avulla voidaan tunnistaa ne hevoset, jotka todella tarvitsevat lääkitystä.

Tarvitseeko sisähevosia madottaa?

Sisähevosetkin voivat kantaa loisia, vaikka niiden altistuminen on usein vähäisempää kuin laitumella olevilla hevosilla. Lantanäyte on paras tapa selvittää, tarvitseeko sisähevonen madotusta. Kohdennettu loistorjunta koskee kaikkia hevosia riippumatta siitä, asuvatko ne sisällä vai laitumella.

Voiko hevosen madottaa itse?

Madotuslääkkeen antaminen on käytännössä tehtävissä itse, mutta lääkityspäätös – mitä lääkettä käytetään ja milloin – kuuluu aina eläinlääkärille. Väärin valittu lääke voi olla tehoton tai jopa lisätä resistenssiä. Sovi madotukset aina eläinlääkärin kanssa.

Mitä tietoja madotuksesta kannattaa kirjata ylös?

Kirjaa ainakin päivämäärä, käytetty valmiste, vaikuttava aine, annostus, hevosen arvioitu paino ja mahdolliset havainnot tai sivuvaikutukset. Näiden tietojen seuraaminen helpottaa tulevien madotuspäätösten tekemistä.

Yhteenveto

Hevosen madotuksen tavoitteena ei ole enää mahdollisimman usein annettu lääkitys, vaan oikea lääkitys oikealle hevoselle oikeaan aikaan.

Lantanäytteisiin perustuva loistorjunta, huolellinen kirjanpito ja kilpailusääntöjen huomioiminen auttavat pitämään hevosen terveenä ja kilpailukelpoisena samalla kun ehkäistään loislääkkeiden resistenssin kehittymistä.

Huolellisesti dokumentoidut terveystiedot helpottavat myös eläinlääkärin työtä ja antavat hevosenomistajalle paremman kokonaiskuvan hevosen terveydestä pitkällä aikavälillä.

Lue myös: Equinio – sovellus hevosenomistajille ja talleille